Lomailu sallittakoon..

Rankan kahden kuukauden non stop reenaamisen jälkeen olen suonut itselleni ja Piipulle huokaisutauon reenien suhteen ja taippareiden jälkeen ollaan vietelty kotikoiramaista elämää. "Loma" viikon aikana ollaan vaan lenkkeilty ja nautittu koiramaisesta elämästä ilman pilliä kaulalla. Tauko on tehnyt hyvää ja nyt viikon elbaamisen jälkeen aletaan rakentamaan reeni kalenteria ihan uusilla tavoitteilla.

Piippu on myös nauttinut huokaisutaosta ja nyt viikon jälkeen alan huomaamaan siitä, että jotakin sutinaa pitäisi alkaa kehittelemään :) Tänään teen suunnitelmat ja siitä lähdetään sitten kohti syksyä tarpomaan. Heinäkuussa olisi koulutusviikonloppua tarjolla, mutta sinne pääseminen on vielä liian iso kysymysmerkki ja niimpä pidän sen suunnitelmissa tuolla taka-alalla..mielessä on mutta en vejä ns ressiä. Tiiättekö tämä kotona oleminen on antanut paljon ja yksi opittu asia on taito elää itselle eikä muille. Kun antaa itselleen valtuudet omista tekemisistään ilman tilivelvollisuuden tunnetta, saa kanssa ihmisetkin silloin enemmän..niin se vaan menee, kokkeilkaapa !

Piipun kanssa aletaan katselemaan pysähtymisiä, noutojuttuja, hakua jne. Vähän niinku semmosta peruskauraa, mutta ei kuitenkaan. Kovastihan multa on kyselty milloin sitä koe uraa jatketaan, mutta annetaan sen jähiä ensi vuoteen..Piippu kaipaa kypsymistä ja itse oivaltamista paljon ennen kuin sen kanssa lähtisin sitten ihan oikeesti kokeilemaan metsästyskokeissa. Tokojuttuja katselen myös kun siihen ei suuria tarvita toteutuakseen, olohuoneen rauha antaa jo hyvän mahdollisuuden tehdä muutamia toko liikkeitä. Mutta palatakseni taippareihin ja niissä taipumiseen jäi vähän niinkö tyhjän päälle " mitä nyt?", Iitan kanssa aina taippareiden jälkeen jatkettiin...no taippari reeniä :) Mutta kyllä meillä Piipun kanssa on selvät sävelet, no worry ;)

Iita jakselee kohtuu hyvin, hitaasti ja ei niin varmasti eilenkin käytiin pieni pyrähdys metsäilemässä ja taas autolle päin mentäessä tuntui että ei se selviä enään yhtään askelta..Sen pitäisi osata aloittaa rauhallisesti ja pitää se rauhallinen vauhti koko matkan ajan niin ei tulisi tuommosta uupumista. Autosta kun sen päästää niin ei ole sydänviasta tietoakaan ja juostaan tuultenlailla tuon juniorin kanssa ja sitten se kostautuu 5 min jälkeen totaalisena uupumuksena. Yöllä piti käydä katsomassa mikä Iitan tilanne on kun ei kuorsausta kuulunut, mutta sikeässä unessa neiti vain oli jossa ei ole kuorsaukselle sijaa :) Iita on saanut oman osuutensa Piipun reeneistä ja esim jälkeä se on saanut tehdä noutajien taippareiden mukaan..Viimeisin jälki näytti taas sen mörön mikä meidät on taippareissakin kaatanut. Iita lähti linnun laahaus jäljelle varmasti nenä töitä tehden, mutta sitten 5m ennen lintua tuli pysähtyminen ja häntä meni koipien väliin. Siinä se kierteli aikansa arkana linnun ympärillä ja mietti uskaltaako mennä lähemmäs, sitten tapahtui itsensä voittaminen ja Iita meni linnun luokse , otti sen suuhun ja toi minulle..ehkäpä sen silmistä saattoi nähdä ylpeyden itseään kohtaan :) Jäljen jälkeen Iita vain istui ja ihmetteli..se meni itsekkin omasta suorituksesta sekaisin! Taitava tyttö joka tapauksessa, vaikka taipparit meni aikoinaan miten meni niin loistava metsäkaveri se on ollut ja yhtään lintua tai pupua ei ole tuonne jäänyt kettujen ruuaksi vaan Iita on toimittanut ne ampujalle ilman ongelmia ja mörköjä! Näin syksyä kohti kun mennään niin huomaa sen oman haikeuden kun Iita ei pääsekkään sinne rämeikköön kaveriksi...

Palatakseni eiliseen..

IHANAA OLLA KOTONA :)

Eilinen oli pitkä ja raskas päivä, joten blogikin päivittyi vain pikaisesti ja siinä oli ne tärkeemmät kirjattuna:)

Piippu aloitti kokeessa numerolla yksi ( kaikkiaan koiria oli 8 kpl ja kolme niistä taipui ) eli ensimmäisenä päästiin tekemään tehtäviä. Aluksi oli jälki, Piippu nuuski alun tarkasti ja lähti etenemään tarkasti nenä maassa koko ajan töitä tehden, matka taitettiin jälkitarkasti ja fasaani löytyi nopeasti. Piipun vauhti oli hyvä, ei liian hidas tylsistymiseen eikä liian nopea että jälki olisi mennyt hukkaan. Hienosti Piippu merkkasi kaadon ja jäi siihen sitten sitä katselemaan ja odottamaan minua. 

Jäljeltä mentiin hakuun. Haku alkoi hyvin ja Piippu teki hyvää hakua hyvällä etäisyydellä. Laukaukseen pysähtyi, katsoi minua ja jatkoi sitten hakua samalla innolla kuin ennen laukausta. Sitten tuli vastaan suo...sepäs olikin uusi tuttavuus ja siinä Piippu sitten kävi noin 30-40 m päässä tutkimassa ihan uusia hajuja, tuli pillillä lähemmäs, mutta sen jälkeen jatkoi hakua hieman liian kaukana haulikon kantamaa ajatellen. Suo siis sekoitti pasmat :) Tuomari kehui kontaktin pitoa ja innokasta hakua, mutta tuo hetkellinen kaukana käynti sai meidät pitkään porisemaan siellä suon reunassa ja hyviä vinkkejä sieltä sainkin. Tämä suon tutkiminen ei vaikuttanut mitenkään taippari tulokseen vaan vinkit olivat tulevaisuuden metsästystä ajatellen. Siitä sitten hymyssä suin paineltiin Piipun kanssa huokaisemaan ja odottamaan vesityötä.

Vesityö oli 20 km päässä koepaikalta ja sinne suunnattiin autoilla. Piippu numerolla yksi siis taas aloitti ja päätin lähtä koettelemukseen omalla riistapukilla. Huonon heittokäden omaavana sekä ihan hitonmoisen tuulen saattelemana pukki pysähtyi ilmassa paikalleen ja tuuli toi sen samaa rataa rantaan kun minä olin sen nakannut :) Kysyin, että laitanko koiran hakemaan vai heitänkö uudestaan ja Piippu sai sen sitten minulle hakea..vähän se ihmetteli että pitääkö tää niinkö noutaa maakautta vai ihan kahlatakko pittää :) Tuomari sen sitten uudestaan ystävällisesti minulle heitti ja Piipulle tuli huimaa kehua tuohon paikallaan pysymiseen..sekun ei nouda ennen kuin käsky on annettu. Pikkusen kauas siitä 5 m säännöstä se kapula lensi, mutta tuomari naureskeli että "sulla on niin pitkä jalkanen koira, että sehän kahlaa tuonne ei oo kuule paha rasti". no niinhän se sen sieltä haki ja uidakkin sai ihan kivan matkaa. Tosi kova tuuli ja aallokko oli taas uutta meille, mutta ei se Piippua hidastanut.

Kaikista osa-alueista siis tyylipuhtaasti läpi ja SPA1, 1 vuoden ja 1 kk iässä suoritettuna saimme paljon kehuja aikaseksi. Se tuntui hyvälle kun ottaa huomioon tämän minun taippari historian ja koe pelon. Kauniiksikkin Piipua kehuttiin ja näyttelyihin pitäs ehottomasti sen kanssa mennä, mutta onhan se tuommonen honkelo, että kuten kasvattajakin sanoi ei se siellä ehkä kuitenkaan niin mahtavasti menestyisi kuitenkaan. Piippu oli ainut turbo kokeissa ja luulen, että tuo sen erilainen ulkomuoto vain hämäsi ihmisiä siitä sen kauniista ulkomuodosta :) nättihän se on kuin nukke, mutta onhan se tuommonen hongan kolistaja :)

Tyytyväinen neiti kotona pitkän päivän jälkeen

Iita mököttää kun pitää muka olla kuvauksellinen

Piippu taippareissa

Blogi on viettänyt hiljaiseloa eikä suotta. Jännittämisen mestarina olen ollut hissukseen viime aikaisista tapahtumista ja tässä siis syy :

Tänään starttasi meisseli kohti Pyhäntää ja spanieleiden taippareita. Varmasti koiraan uskoen, mutta myös sen pettymyksen mahdollisuuden tiedostaen sinne sitten pyyhällettiin. Reenit ovat menneet hyvin, mutta neiti Iita opetti sen että varmankin koiran kanssa voi joutua pettymään ( lue kertaa 3)  ja koe menee päin helevettiä :)

Piippu toimi hyvin ja en voisi olla yhtään enempää siihen tyytyväinen, tiesin että minun kanssa haku voi laajentua ja niinhän siellä tapahtui, mutta kohtuuden rajoissa( Piippu kävi noin 30-40 m päässä lyhyen hetken verran). Jatkoa ajatellen tuomari neuvoi tekemään juurikin tuota haku reeniä, jotta Piippu pysyisi myös minun kanssa haulikon kantaman päässä koko ajan eikä välillä tulisi niitä irtiottoja turhan kauas. Muuten Piippu teki tyylipuhtaan suorituksen! Mainittakoon että riistapukki lensi vesinoudossa varmaan 15m päähän tuomarin nakkaamana ( kova tuuli sai minun heittämän pukin lentämään liian lähelle rantaa aluksi ), joten hienosti Piippu nouti aaltoilevasta vedestä.

Alla tuomarin arvostelu:

SOSIAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN:

Yleiskuvaltaan vilkas koira, joka suhtautuu avoimesti ihmisiin. Toiset koirat eivät liiemmin kiinnosta

HAKU JA LAUKAUS:

Laajahakuinen koira, joka käyttää ilmavaunua taitavasti. Itsenäistä työskentelyä, jossa laukauksen varmistaa ja jatkaa hakua luontevasti

JÄLJESTYS:

Maavainuinen ja varma suoritus. Kaadon tarkistaa ja jää paikoilleen.

VESITYÖ:

Ui halukkaasti ja tuo riistapukin ohjaajalle.

TOTTELEVAISUUS:

Hyvin hallinnassa.

YHTEISTYÖ JA YLEISVAIKUTELMA:

Jalkava koira, jonka haun laajuuten metsästyskäytössä syytä kiinnittää huomiota.

Voi Piippupaappupööppy

Ihanainen sphaaanielimme täyttää tänään kokonaisen 1 vuotta!! Ikävä kyllä mitään kultatuoleja neiti ei ole saanut vaan yllättäen synttäri päivän treeni muuttui emännän siivous urakkaan kun huomenna pitäisi olla asunto esittelykunnossa!! Piippu ei ole kyllä siitä moksiskaan kun eilenhän me viimeksi reenattiin kahden tunnin edestä hakua ja noutoa ja uimista ja oli siellä vedessä semmoinen spanielin kokoinen lokkikin joka sai pienen tytöntyllerön ihan hämilleen...mutta ei siinä, lokki tuli ohjaajalle ja sitä sitten yhdessä siinä ihmeteltiin kunnes Piippu sai mielettömän intopinkee kohtauksen itsensä voittamisesta ja lokin rantaan tuomisesta :)

Kasvattajalle kun kerroin meidän kuulumisia niin paljonhan Piipun kanssa ollaan tehty ja olisihan se jo johonkin koitoksiin valmiskin, mutta maltilla eteenpäin sanoi mummo kun jäitä nakkeli! Jos olisin oikeen rohkee niin ehkäpä Tokossa ALOssa voitas käydä kokeileen ja agilityssä jotain hyppy/putki rataa osattais talssia eteenpäin..mutta ei nyt keväällä ainakaan. Mulla on ihan oikeesti ajatus oikeisiin kokeisiin menemisestä ( möllejä vois nyt kokeillakkin) vasta vuoden päästä ( siis toko, agi jne jne). On tuo neiti sen verran sähikäinen, että ikä tekee paljon kun aletaan ihan oikeesti suorittaan liikkeitä kokeen omaisesti. Taipparit yritän nyt saada alta pois, jos ei muuten niin käydään näyttäytymässä keväällä ja syksyllä uudestaan jos ei eka kerralla läpi mene. Tämä taippari juttuhan on mulle semmonen henkilökohtainen punainen vaate ( jos ymmärrätte mitä tarkoitan..kiitos Iitan lukuisat kokeilut :).

Se mitä hiotaan vielä kovasti ja tahkoamalla on jäljellä oleva liian kova vauhti sekä hakukuvion ja sen etäisyyden ylläpitäminen ohjaajaan. Kontaktia Piippu ottaa siellä hyvin, mutta kevään tuomat tuoksut saavat sen joskus menemään turhan kauas.

Tokossa ja agissä tehdään perusharjoituksia ilman suoraa tavoitetta mihinkään kokeeseen. Kesän ryhmiin en hakenut kun tiesin että sinne pääseminen on hankalaa näin kesällä, mutta hallin avain minulla on ja omatoimisesti on tarkoitus agilityä käydä reenaan. Nyt on ollut hyvä kun olen ollut kouluttamassa agilityn alkeita niin yritän muistaa kaikki ne hyvät vinkit mitä siellä itse opin ja soveltaa niitä sitten Piippuun parhaani mukaan!

Kuvia saan illan päälle ja lisäilen Piipun 1 vee kuvat myöhemmin ja muutenkin oikoluen kirjoittamani ja tarkentelen tietoja :) Pääasia tällä postauksella oli siis, että Piippu viettää tänään siivouksen täyteistä juhlapäivää!

Voe mahoton!

Kiirettä pittää niin, että hikiä puskee :) Perheen ihmisjäsenet vietti antoisan viikon espanjan auringon alla ja koirat lomailivat maalla ukin mukana! Tarkoitushan oli, että nyt alkaa Piipun teho treenaus taippareita ajatellen mutta mutta...tultiin kotiin maanantaina ja tiistai aamuna Piippu astui ilmeisesti lasin siruun ja antura on nyt halki :( voihan DAMN sanon minä! Perheessä on onneksi kaksi sairaala maailman ihmistä edustettuna ja antura on nyt hyvän näköinen, haava on kiinni eikä erittele enään mitään. Kunhan vaan nyt paranisi äkkiä niin päästäisiin reenaamaan. Ajattelin vedellä vaikka jälkeä ensi viikolla ja katsoa miten se tossun kanssa luistaa ja mitä antura sanoo metsässä kävelystä. Ennen reissuahan me päästiin hyvälle mallille reenien suhteen. Reenattiin tavilla, pupulla ja riistapukilla ja hienosti neiti toimii. Haku on myös hioutunut hienosti ja toivotaan että tämä saikku ei saisi taas jalkoihin vipinää ja haku venyisi turhan kauas, noh kerran opittu etäisyys on toivottavasti siinä tapauksessa helppo muistuttaa takaisin lihasmuistiin.

Iituli on ollut mukana menoissa siinä missä Piippukin ja ihan hyvin neiti jakselee. Nyt kun ilmat taas on hieman lämmennyt niin väsymyksen huomaa remmilenkeillä ja vauhti hiipuu hyvin pian lähdön jälkeen.

Ei se auta kun odottaa että Piippu paranee ja sitten alkaa tohinalla hiomaan reenejä kuntoon :)

Ainiin ja jälleen elämme elämää myös kissan kanssa! Sami ei ole täällä meillä kotona, mutta mummilassa. Toisen kerran kun nyt Sami palautui kotiin päätin, että nyt ei enään etsitä uutta kotia vaan mummin toive toteutuu ja Sami asukoon hänen luonaan. Mut sanotaanko näin, että kissan kaipuu on ollut sen verran paha, että tieto Samin uuden omistajan allergiasta ei harmittanut niin paljoa kun tiesin että nyt Sami jää minulle itselleni vaikkakin osoite on eri :) Huonoon kuntoon kissa on kolmessa kuukaudessa päässyt ja nyt kasvatellaan karvaa ja aah niin ihanaa läskiä nahan alle...Ja voin kertoo, että Sami on ollut onnellinen kun pääsi mummin luo! ehkäpä sen kohtaloksi olisi pian koitunut uusi koti ja ikävä vanhan laumansa pariin. Oli syy nyt Samin luopumiseen sitten mikä tahansa ( allergia tms), niin oikea ratkaisu oli luovuttaa se takaisin meille, niin surkeassa kunnossa ukkeli on tällä hetkellä ulkonäöllisesti. Ensi viikolla Iitakin pääsee Samia moikkaamaan!