Mamma Iita

Taas jälleen kerran meille tuli pentuja...tällä kertaa kunnian on saanut pehmolelu possu, jota Iita on hoidellut aina kun siltä on tuntunut. Maitoa tulee niin, että latttialle tippuu ja koiraa käy enemmän kuin sääliksi. Olen huhuillut jokaisen valeraskauden aikaa keinoemo sivustolla apua tarvitsevia, mutta ei ole ketään ilmottautunut! Toivon jotenkin, että jos tuo Iita sais yhden pennun edes hoidettavakseen niin nuo kaksi kertaa vuodessa ilmaantuvat hormoni ryöpyt vähenisivät.....tiedä ja näe! Raukka pieni ei voi muuta sanoa

Valeraskaus(kohan) on ilmeisesti uuvuttanut Iitaa niin, että sen vointi on muutenkin ollut kehnonlainen. Iita on taas yskinyt ja voinut pahoin, muita oireita väsymyksen lisäksi ei ole ollut.  Täytyy miettiä käyttääkö tässä kesän kynnyksellä Iitaa lääkärissä, jossa kuuntelisivat tuon sydämen. Kontrollihan Iitalla olisi syksyllä, mutta katellaan odotellaanko sinne asti. Tarkoitus oli ottaa muutamia noutotreenejäkin tässä tällä viikolla, mutta uuden karheat damit ovat saaneet olla autotallin huomassa. Jospa me viikonloppuna jotain kivaa keksittäisiin ja neiti saisi muuta ajateltavaa kuin röh röh possu :)

Samista piti vielä kertoman, että jätkä on alkanut taas nukkumaan vieressä ja muutenkin siitä on tullut taas ihmisläheisempi. Eihän tuota mennyt kuin vuosi lapsen tulon jälkeen, kun kissa antoi anteeksi uuden tyypin laumassa :) Sami tykkää kyllä Onnista ja hakeutuu pojan läheisyyteen, mutta  meille aikuisille se on ollut hieman tylympi ;)