maanantai 18. maaliskuuta 2013

Taiteenlajia(ako)

Tarpeiden tekeminen voi olla itsetietoiselle flätille itsessään jo melkoinen taiteenlaji. Ei ole niin yksinkertaista mistä välistä sinne metsään juoksee tarpeitaan tekemään. Täytyy tarkistaa onko pajukko tarpeeksi tiheä tai peittääkö se mänty juuri oikeat kohdat kropasta ( Iitan tapauksessa pään) kun kakkostarvetta alkaa työstämään. Joskus voi olla niin ujolla päällä, että myös ykköstarve täytyy mennä jonkun katajan taakse tekemään. Aina välillä täytyy myös olla ekstra ekstra kuuliaisella päällä ja kysyä emännältä, että nytkö ihan oikeesti täytyy tehdä tarpeensa ja kumpikohan olikaan vuorossa ( sekin voi unohtua kun näitä aikaisempia asioita on joutunut ratkomaan). Joskus joutuu myös hieman juksaamaan emäntäänsä ja leikkiä, että teki tarpeensa. Tällöin Iita jää paikoilleen nököttämään jonkun puun taakse ( siis pää piilossa, jolloin varsin hyvin näen että ei se mitään tarpeitaan siellä tee) ja ihan oikeasti se varmaan laskee kymmeneen ja juoksee oikein iloisena ja helpottuneena luokse....Että tämmöistä...varsin mukavaksihan tämän asian tekee se, että joka aamu saa jännätä minkälainen urakka on sen aamun ulkoilulenkki meidän Iitan kanssa. JUST LOVE IT oli se sitten minkälainen tahansa, minun Iitani !

2 kommenttia:

Kayisi kirjoitti...

Hih, meillä tuo toimii kiristyskeinona. Kun tietää että koiralla on hätä, mutta se ei malta tehdä torttua, niin dami käteen ja torttua hokemaan. Helmi tietää että damin tai pallon saa vasta kun asiat on hoidettu, joten joskus iso hätä on tullut ihan siihen viereen, ja torttutanssin pyörähdysten välissä on pitänyt pysähtyä varmistamaan, onhan se dami vieläkin mulla kädessä... :) On nää niin sukua ;) Muuten tortut tehdään kyllä sen 8m flexin verran metsän puolelle, mut meillä ideaalipaikka on pensaiden muodostama poukama, josta on koko ajan näköyhteys minuun...

Ammi kirjoitti...

Mulla meinaa joskus hermo mennä Ringan paskarallin kanssa! Ettii ettii, kiertää kiertää, hihnakin on jo ihan mutkalla ja paskakin on jo tulollaan. Mutta ei. Jatketaan matkaa, monesti kotiin asti. Kotona ohitetaan kotiovi vauhdilla ja kävellään kohti pyörätietä ja käydään sitten siinä Ringan vakkaripaskapaikalla (teidän taloyhtiön aidan vieressä :D, korjataan kyllä jätökset!). Yleensä tulee sinne. Aina ei.