Sydämen asia

Koiraharrastus...oikeasti siitä tietää tarkemmin vasta sitten kun on koira, jonka kanssa koiramaisia lajeja voi harrastaa. Silloinkin siitä tietää jotain, kun huomaa hakeutuvansa tapahtumiin, jossa on muita koiraharrastajia koirineen. Sitä huomaa koirien erilaisuuden ja saa itsekkin kuulla kuinka oma koira on erilainen kuin joku toinen samanrotuinen. Erillaisuuden todella huomaa omassa ja oman koiran käytöksessä ja täytyy olla iloinen kun olen koirani kanssa juuri tälläinen. Voi olla, että joltain toiselta koiraharrastajalta ei saa edes katsekontaktia vaikka monesti samoissa reeneissä olemme olleet samanrotuisten koiriemme kanssa ja sitten taas toisten kanssa voi keskustella kuin vanhat ystävät konsanaan vaikka ei oikeastaan tunneta lainkaan. Meitä yhdistää koirat. Meitä voi yhdistää samanrotuiset koirat, samasta pentueesta olevat koirat ja oman koiran sisarpuolet tai että olemme vain nyt sattumalta samassa paikassa yhtäaikaa tekemässä samaa asiaa. Emme ole liian ylpeitä jutellaksemme toistemme kanssa vaikka olemme eri "lähtökohdista" koiriemme kanssa. Toisen koira saattaa olla mikä lie mestari ja omata mitkä lie tittelit, kun taas toisella ei ole koiran nimen edessä mitään ylimääräisiä kirjaimia. Mikä tekee toisesta harrastajasta ylpeän ja itsensä luotaan pois työntävän kun taas toinen on vaatimaton ja hänen seurassaan viihdytään. Onko ylpeällä jotain mitä pitää peitellä omalla käytöksellään vai olenko oikeasti vaan niin sinisilmäinen, että jotkut ihmiset nyt vaan ovat luonnostaan sellaisia..who knows. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että itse en koe olevani liian ylpeä katsomaan ihmisiä silmiin ja edes tervehtimään. Ajattelen tämän elämän menevän niin, että kuka vain voi olla joskus se pelastava enkeli ja sen mukaan täällä pitää elää ja olla. Koiraharrastamisessahan on kuitenkin ennen kaikkea kyse ihmisten välisestä kanssakäymisestä, jossa on mukana koiria ja niitä sitten yhdessä ihmisten kesken koulutetaan ja yritetään saada jokaisen koirasta juuri sellainen kuin sen omistaja haluaa sen olevan. Voiko silloin kukaan sanoa, jonkun koiran oleva huono...jos koira on kuitenkin juuri sellainen kuin omistaja haluaa. Koirissa niin kuin meissä ihmisissäkin on monesti parantamisen varaa, mutta ei se tee kyseisestä olennosta mitenkään huonoa...ainakaan minun mielestäni...

Näitä asioita kun huomaa pyörittelevän mielessään, niin tajuaa kuinka syvälle sydämeen voi yksi koira koskettaa. Koiraharrastus on sydämen asia monessa mielessä. Käyttäydytään tapahtumissa kuten koiriemme toivomme käyttäytyvän, asiallisesta ja ollaan kilttejä muille. Katsotaan silmiin ja kuunnellaan mitä toisella on sanottavaa, siitä saa kunnioitusta molemmin puolin. Ollaan iloisia siitä, että meillä on näin hieno harrastus kuin koiraharrastus ja ollaan erityisen iloisia siitä, että meillä on näin hienoja koiria! Onnea hankinomen mestareille oli sijoitusluku sitten mikä tahansa! Kiitos myös niille, joiden koiria sai meidän Onni käydä rapsuttelemassa vaikka olitte menossa juuri suorittamaan koetta...te ette olleet liian ylpeitä suodaksenne taaperon nauttia ihanien koirienne taputtelusta :)