Koitti se päivä kun Piipun kanssa agikentille suunnattiin ja taisi emäntä olla enemmän täpinöissään kun koira :) Piippu on nyt siinä pisteessä kehityksen kanssa, että en uskalla tähän foorumiin mitään tavoitteita lähtä kirjaamaan, joten katsotaan mitä tuleman pitää.
Eka kerralla otettiin hyppyesteen läpi juoksemista ( ei siis vielä hypätty ) ja paikalla olon harjoituksia. Myös putkeen Piippu pääsi tutustumaan. Täytyy kyllä sanoa, että omatkin ennakkoluulot karisi kun pääsimme Piipun kanssa vauhtiin. Menin reeneihin varauksella ja hieman varpaillaan kun oletin, että jos turbolle annetaan lupa hyppiä ja pomppia niin mopo karkaisi käsistä, mutta niimpä ei käynytkään vaan neitokainen oli oikein mallikelponen agilityalokas! Aivan mahtavaa oli huomata kuinka Piippu ei häiriinny kanssa reenailijoista vaan keskittyy omaan suoritukseen ihan kympillä. Oli aivan sama kuinka monta vinkulelua vinkui tai lensikö palloja ja mihin suuntaan tai kehuttiinko jossain jotain toista koiraa niin pää ei kääntynyt vaan Piippu tuijotti kokoajan minua ja odotti seuraavaa tehtävää!!! Paikalla olo aivan loistavaa, ohjaajana saan rauhassa kävellä esteen luokse ja sieltä antaa koiralle käskyn tulla esteelle jne jne...asioita joita Iitan kanssa ei vielä tänäkään päivänä voi tehdä 100% varmuudella. Piippu ei ole häiriö eikä ressi herkkä koira...olen siitä ennenkin kirjoittanut ja se on taivahan tosi. Onhan se semmonen sähikäinen, mutta olkoon kun rauhottuu heti kun niin käsketään ja tekemistä annetaan ja hei, eihän se oo ku vasta 8 kk :)
Kouluttaja (jonka nimeä en muista) oli tosi mukavan oloinen ja kouluttaa koiria positiivisella vahvistamisella mikä sopii minun pirtaan. Minä kun olen saanut tarpeekseni siitä pakkokouluttamisesta ja nautin kun koiralle annetaan rauhassa aikaa oppia ja oivaltaa...eihän tässä maailmassa kiire ole! Iitan kanssa oli silloin nuorena "kiire" ja paineita tuli suunnasta ja toisesta, mutta nyt teen Piipun kanssa kaikki toisin! Ja alkoihan se Iitakin sitten loppupeleissä oppimaan ja hoksaamaan kun saatiin selvyyteen miten sitä pitää kouluttaa, jotta reenaaminen on mielekästä sekä koiralle että omistajalle...huutaminen ja simputtaminen ei ole oikea tyyli koiraa kouluttaa. Käskeä pitää ja täytyykin jos haluaa tuloksia, mutta se miten se tehdään on asia erikseen. Luulempa, että jos Iita oli terveiden kirjoissa niin olisimme edenneet oikein mukavasti koerintamalla! Ja taas päästään tähän, "ai että harmittaa tuo Iitan sairastuminen" :) Ja sit päästään myös siihen, että "miten pärjään kun koittaa se aika kun kodissa ei olekkaan enään tuota koiramaailman Peter Pania"!!!
Tänään pilliteltiin pysähdyksiä ja istahtipa Piippu kun pikkulintu lensi käskemättä yli (!!!) ja huomenna suunnataan Toko kentille...siihen olen jo uskaltanut hieman tavoitteitakin asettaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti