Huh huh, olipa melkoinen vuosi tuo 2013...paljon tapahtui ja jotain siitä jäi myös käteen. Loppujen lopuksi tassuja tässä taloudessa on nyt saman verran kuin vuosi sittenkin vaikka uusi perheenjäsen saapui meitä ilahduttamaan viime vuonna. Sami poju on nyt lähtenyt elämään uuteen kotiin, jossa se on perheen ainoana lemmikkinä. Hyvät on fiilikset tästä uudesta kodista ja itku tuli kun killin heille luovutin eilen. Ihanasti he ovat sieltä jo informoineet kuinka Sami on viihtynyt jne. Luovutussopimuksen Samista tein ja siinä turvataan nyt se, että jos he joutuvat Samista luopumaan tulee se takaisin meille kotiin ja sitten mietitään taas miten jatketaan...toivottavasti Sami saisi nyt kuitenkin jäädä Katariina ja Rikun kissaksi loppuelämäkseen!! Iso kiitos heille kun Samin ottivat omakseen!
No mitäpä koirulit?! Piipun kanssa aloitamme lähipäivänä pentuagiltyn ja toivon hartaasti, että se uppoaisi koiraan niinkuin minuun ja siitä tulisi meille se hassuttelu harrastus, jota myös Iitan kanssa päästiin hyvin harrastalemaan joku vuosi sitten. Tämä nyt on tämmöinen muutaman kerran kurssi, jossa minun tavoitteeni on päästä näkemään olisiko meistä Piipun kanssa agikentille tulevaisuudessa. Jos näyttää, että hyvin meillä siellä menee niin sitten kesäksi haen tavoitteelliseen ryhmään KAS:ille. Kyseisessä seurassa aloittelemme myös ensi viikolla tokon ALO ryhmässä....hmmm, hieman mietityttää tuo ryhmän taso, mutta mennään siellä omilla ehdoilla jos ei vielä ihan tuohon kategoriaan mahduta :) Lisäksi tavoitteena on reenata kevään/kesän taippareita varten ja muutenkin metsästykseen liittyviä juttuja. Koirauimalassa on myös tarkoitus käydä Piipun kanssa samalla kun Iita käy siellä polskimassa ja kuntoutumassa.
Iita on voinut ihan hyvin. Piipun rajujen ja vauhdikkaiden leikkien timmellyksessä Iita uupuu ja ei jaksa laittaa kampoihin kun turbo roikkuu niskaläskissä kiinni jne jne. Olen huomannut, että yhä useamman saan sanoa Piipulle, että antaa Iitan olla kun Iita ei jaksa. Puolisen tuntia reipasta kävelyä on soppeli lenkki Iitalle kerran päivässä parin pienen lenkin lisäksi. Nyt ollaan tehty niin muutamana päivänä viikossa, että Piippu pääseen reippaalle lenkille ilman Iitaa, kun tuntuu että Iita hieman hidastaa meidän tahtia :) Iitalle tämä on paha paikka kun haluaisi mukaan, mutta pakko on näin menetellä että saadaan tuon sprinkun energiat hieman kulumaan. Iita on päässyt muutaman noudon aina Piipun reenien lomassa tekemään ja tosiaan vedettiinhän me syksyllä jälkiäkin jonka molemmat koirat suorittivat, joten touhuilee se Iitakin jotain. Tokoakin ollaan otettu Iitan kanssa.
Nome juttuja ei olla otettu ja jotenkin ihan tiedostaen olen jättäytynyt niistä pois...sen verran kova harmitus on ollut tuo Iita sairastuminen, tuntuu kuin puukkoa haavassa käännettäis kun näkee hyvin voivia flättejä jotka jaksavat tehdä yhtä sun toista...Tätä ei voi sanoin kuvata vaan sen tietää vasta sitten kun se kohdalle sattuu, että kotona on parhaassa iässä oleva koira, jonka kanssa ei oikein voi "kunnolla" mitään touhuta...Vaikka tiedossa on, että syy tähän tuloksettomuuteen on olemassa ja järkeväkin se vielä on...mutta silti, mielelläänhän minä tuon Iitan kanssa tekisin vaikka ja mitä, mutta se ei vaan enään onnistu. Iitan kanssahan on kamalan hankala mennä vaikka koiratreffeille kun se väsähtää 10 min jälkeen eka nuuskaisusta ja sitten se örisee ja komentelee muita kun itse ei jaksa ja sekös sitä ärsyttää...on tämä kyllä melkosta etten sanoisi :) Itellä on tunne, että ei tee tarpeeksi vaikka varmasti tekee just sen mitä pitääkin.
Mutta katsellaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Toivotaan, että tassujen lukumäärä pysyy samana vielä tämän vuoden, koska me ei olla vielä valmiita menettämään suloista "mustaa paholaista" meidän elämästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti