Mieli on apea kun yksi puuttuu joukosta..liekkö se syynä siihen, että oikein mitään ei olla saatu tyttöjen kanssa aikaseksi. Iita kaipaa Samia, etsii innoissaan kissaa kaikkialta sieltä missä Sami ruukasi oleskella. Onni näkee joka paikassa kissoja ja nimenomaan Samin vaikka aikaisemmin ei juuri välittänyt kun televisiossa tai lehdissä oli kissojen kuvia. Olotilaa ei paranne se, että jo kerran menin Samia hakemaan pois uudesta kodistaan kun uusi omistajaehdokas halusi niin. Rico höykkyyttää kilttiä Samia liikaa. Seurasin tilannetta siellä hetken ja totesin Samin voivan ihan hyvin ja killi jäi sinne vielä kokeilemaan. Onhan Sami tottunut nujuamiseen, onhan meillä ollut vaikka kuinka monta kissaa niin omia kuin hoidokkejakin ja lisäksi nuo koirulit ei kissaa helpolla päästäneet. Samin kiltteys vain hämää kun se ei puolusta itseään ja alistuu heti...noh, tänään odottelen viestiä mitä tehdään. Lähteekö Sami mummilaan odottamaan uutta kotia vai jääkö se Ricon seuraksi niinkuin alunperin suunniteltiin. Kissat niinkuin koiratkin leikkii välillä tosi rajusti ja ihmisen täytyy vaan luottaa, että eläimet osaavat itse kertoa missä raja kulkee. Kyllä Samikin osaa antaa takas tarpeentullen...sillä on vaan niin pitkä pinna, että kestää aika paljon ennen kuin sillä kiehahtaa.
Piipun kanssa odotellaan tietoa päästiinkö talven tokoryhmään. Iitan kanssa olisi ollut kasvattajan järjestämät treffit, mutta emme sinne päässeet kun Onni olisi pitänyt ottaa mukaan. Onnin allergian vuoksi vältämme nyt ainakin jonkin aikaa paikkoja jossa on useampi koira läsnä. Onnillahan oli siis vahva kissa- sekä pöly allergia. Lisäksi hevonen ja koira hyvin lievänä ( raja 0.35 ja Onnilla 0.50 ). Toivon ihmisten ymmärtävän syyn miksi emme pääse nyt perheen voimin ihan kaikkialle missä on lemmikkieläimiä läsnä. Sen verran raskas kaks vuotinen on takana ja jos tällä vältytään kohtauksilta niin se me tehdään! Mut hei, meille saa aina tulla käymään jos meitä kaipailee tai meille voi järjestää henk koht treffit :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti